Puruja ollaan ehditty treenata kahteen otteeseen joulukuun puolella, kiitos maalimiehelle treeneistä! Kesällä reilu puolivuotiaana Cora ei meinannut pihahtaakaan, kun käytiin ensimmäiset purut ottamassa elokuun lopulla. Nyt 11kk ikäisenä otettiin kaksi reagointiharjoitusta hämärässä sisätilassa, ja heti ensimmäisellä kerralla alkoi kumea murina ja siitä vahvistettuna alkoi aktiivisesti haukkukin kajahtelemaan. Joulukuun kolmannet treenit on Coran sivuilla linkin takana. Mukavan oloinen narttu.

Tottiksia ollaan käyty ottamassa myös, lähinnä leikkimistä ja viettipohjan rakentamista. Ensimmäisistä treeneistä asti on ongelmana ollut väärällä tavalla pakkoon reagoiminen, jota olen nyt yrittänyt työstää. Cora ei vielä osaa reagoida toivotulla tavalla pakotteisiin (eli aktivoitumalla), mutta eteenpäin ollaan tässä muutamassa viikossa menty. Ollaan harjoiteltu eteenistumista sekä vietistä istumista ja maahanmenoa.

Capolla astutettavana käynyt musta narttu lähti kotiinsa muutama päivä sen jälkeen kun Cora tuli meille. Muutama päivä oltiin neljän sakemannin ja yhden terrierin kanssa sulassa sovussa kaksiossa :) Lenkillä tuli kerran nartuilla keskenään kinaa, mutta muuten elettiin suht rauhallisesti. Astutettavana ollut narttu ei luultavasti ole kantavana, mikä on ehkä ihan hyvä asia, niin saa rauhassa parannella polvensa ja selvitä kolarista ennen uusia koettelemuksia.

Devi kävi Varkauden tokokokeesta hakemassa kolmannen AVO1-tuloksen, ja sai koulutustunnuksen TK2. Seuraavaksi voittajaluokkaan kokemuksia keräämään! Tunnistusnoutoa ja kaukokäskyjä ollaan pikkuhiljaa alettu treenata, ja metallinoutokapula ollaan otettu "leikkeihin" mukaan.

Capolle tuli ensimmäinen naisvieras kylään viime viikolla. Astutus onnistui mainiosti heti ensimmäisenä vierailupäivänä, mutta valitettavasti narttu karkasi avomieheltäni ulko-ovesta seuraavan päivän illalla ollessani itse yövuorossa sillä seurauksella, että ohiajanut auto ja koira sattuivat samaan risteykseen samaan aikaan. Onneksi ei käynyt pahasti taajamanopeuksilla, ja narttu sai seuraavalla viikolla uudet ristisiteet toiseen takakoipeensa. "Pikkumusta" eli uuden koiven saanut narttu viettää nyt laumassamme hieman pidemmän ajan kuin oli alunperin tarkoitus, ainakin tikkien poistoon asti eli joulukuun alkupuolelle. Katsotaan miten astutuksen ajankohta onnistui, ja miten paljon auto-onnettomuuden aiheuttama stressi on vaikuttanut nartun halukkuuteen säilyttää mahdolliset pennun alut mahassaan.

Eläinlääkärin mukaan mahdollisen tiineyden näin alkuvaiheessa annetut lääkitykset eivät vielä vaikuta pentujen kehitykseen, ja leikkauksen jälkeinen antibioottikin on sellainen, ettei sillä ole vaikutusta pentuihin missään vaiheessa tiineyttä. Urhea narttu ei ole tarvinnut kipulääkettä sitten leikkauspäivän, mikä on erittäin positiivista, sillä kipulääkkeellä on erinäisten rottakokeiden tulosten mukaan vaikutusta sikiön normaaliin kehitykseen. Kolmen-neljän viikon päästä pitäisi nähdä, onko nartulla lisää pikkumustia masussa, vai onko luonto päättänyt säästää narttua enemmiltä rasituksilta.

Devi on tokoillut viime aikoina ahkerasti, ja tuloksina ovat olleet yksi AVO2 ja kaksi AVO1 -tulosta. Viimeistä AVO1:stä lähdetään joulukuussa metsästämään Varkaudesta, joskin näillä lumi- ja loskakeleillä lyhytkarvaisen parsonneidin treenaaminen ulkosalla on hieman haasteellista... Ainakin kaikki sellaiset liikkeet, missä maha ottaa kosketusta kylmään maahan. Yäk, sanoo Devi.

"Ylivieskan Cora" tulee takaisin laumaan näillä näkymin joulukuussa taas joiksikin kuukausiksi treenattavaksi. Keväällä mennään sitten luustokuviin ja katsotaan niiden perusteella, mikä neitosen tulevaisuus tulee olemaan.

Vuodessa on tapahtunut paljon. Koiramäärä on lisääntynyt yhdellä, joskin saksanpaimenkoiraneito nimeltä Cora asuu kasvatusperheessä Ylivieskassa. Tarkoituksena on katsoa millainen urheilukoira tytöstä kasvaa isoksi tultuaan, ja mikäli terveys ja ominaisuudet ovat passelit käyttöön tarkoitetulle saksanpaimenkoiralle, otan Coran itselleni joksikin aikaa kisakoulutukseen. Kenties neidistä tulee kennelini kantanarttu jonakin päivänä...

Kennelnimikin on tosiaan tullut anottua ja Kennelliitto myönsi Yumbone's -kennelnimen meille alkuvuonna 2011. Cora on hankittu kasvatustoimintaa silmällä pitäen.

Devin kanssa on käyty ensimmäiset tokokokeet kesäkuussa 2011 sen ollessa 11kk ikäinen. Tuloksena kisasta tuli ALO1, 186p, KP ja 3. sija. Ihan hyvin vuoden ikäiseltä parsonilta :) Seuraavat kokeet meillä on lokakuussa 2011.

Capo saavutti suojelun avoimesta luokasta IPO2 koulutustunnuksen kesäkuussa 2011 pistein 290 (A100, B90, C100). Voittajaluokkaan olemme menossa lokakuussa 2011.

Yasso on eläkkeellä kilpailutoiminnasta, sillä sen selkä on tänä vuonna oireillut epätasaisesta rasituksesta kuten pallon heittelystä. Suojelua emme ole tästä syystä ottaneet ollenkaan, tottista treenataan silloin tällöin mielenvirkistykseksi. Katsotaan jos Yasso pysyy kunnossa, kenties meidät nähdään ensi vuonna FH-kisoissa.

Tällä hetkellä laumamme olinpaikkana on Tampereen Hervanta, mutta marraskuussa on muutto Joensuuhun. Siellä sitten edessä taas uudet maisemat ja uudet kujeet!

Helmikuussa 2007:

Capo 14vko 02/2007

Lokakuussa 2010:

Capo 4 vuotta 24.10.2010

Capo 4v ja Capo 4kk

Devikin kasvaa kohisten. Neidillä oli viime viikolla 15 vkon iässä painoa 3,7kg ja parta on komeampi kun monella miehellä! Hullu pentu on se on leikkimään ja taistelemaan, taistelutahtoa olisi vaikka koko kylän koirille jakaa. Hyvä vaan, ei pitäisi moottorin ihan heti loppua. Paikallaan pysyminen, jos nukkumista ei lasketa, on pienelle terrierinalulle tuntematonta. Parsoniharrastajat ovat lohduttaneet tiedolla, että kyllä nämä kolmevuotiaana alkavat rauhoittua... Noo, taisi olla odotettavissakin jo rotua valittaessa jotain sen suuntaista. Parempi näin, ei mun hermot kestäisikään lypsettävää mallia oli rotu mikä tahansa. Kyllä käyttökoirassa pitää olla jotakin mistä karsia, huono siihen on yrittää kasvatuksella tai koulutuksella tuoda asioita, joita siinä ei luonnostaan ole. Toki on asioita ja ominaisuuksia, joita voidaan kasvatuksessa vahvistaa, mutta kuten joku viisas on joskus sanonut, tyhjästä on paha nyhjästä.

Devillä on ollut meillä seuranaan noin kuukauden verran poikakaverini vanhempien saksanpaimenkoiranpentu Arttu, joka on Deviä kymmenen päivää nuorempi. Arttu on meillä vähän aikaa kasvamassa, eli teorissa sen aikaa, että poikakaverini sakemanninarttu on päässyt kohdustaan eroon ja toipunut hyvin. Käytännössä on sitten ihan eri asia mitä se "vähän" aikaa tarkoittaa... Aika näyttää. Mukavanoloinen pentu Arttu kuitenkin on, kyllä siitä voisi harrastuskoirankin saada.

Devi 15vko

Devi 15vko

Arttu 15vko ja Devi 16vko

Devi 16vko

Devi on kasvanut jo isoksi pieneksi tytöksi, painoa oli tänään 12-viikkoisrokotuksella tasan 3 kiloa, eli paino on nyt tuplaantunut siitä mitä se oli silloin kun neiti viisi viikkoa sitten astui taloon. Pikku-Devili osaa jo mennä käskystä istumaan ja maahan, ja tarjoaakin nykyään jatkuvasti jompaa kumpaa jos ruokaa on tiedossa. Jos ei ruuanpalaa heti ala tippumaan niin asento vaihtuu, eli yritys ainakin on kova! Jospa malttia vielä tulis hieman kun tyttö tuosta kasvaa.

Yasso on toipunut kasvaimestaan hyvin, painoa on tullut heinäkuisen leikkauksen jälkeen 5kg lisää ja koira alkaa olla normipainoissaan. Saksanpaimenkoirien suojelun SM-kisoissa käytiin pyörähtämässä viime viikonloppuna, tuloksena SchH3 253p (A89, B90, C74) ja 22. sija. En voi sanoa olevani tyytyväinen suoritukseemme, Yasso oli aivan muissa maailmoissa perjantaina kun oli tottelevaisuus- ja suojeluosiot. Tottiksessa teki teknisesti hyvin, ei liikevirheitä, mutta suoritteet olivat voimattomia ja suht hitaita, seuraamisen kontakti puuttui, sain käännöksissä potkia koiraa pois tieltä. Seuraaminen ja tottis yleensäkin on ollut sen bravuuri, vaikka Yasson tottis ei olekaan aivan energisimmästä päästä, mutta kontakti ja harmonia on ollut hyvää. Nyt ei ollut kumpaakaan, tuloksena tästä 90 pistettä. Ei ollut meidän päivä ei. Katsoin videolta suorituksen jälkeenpäin, ja olin kyllä itsekin kuin nukkuneen rukous. Olisi täytynyt ohjata itse reippaammin eikä antaa koiran mielentilan vaikuttaa omaan ohjaamiseen. Koiran (ja ohjaajan) voimattomuus jatkui purusuorituksessa, kaksi puutteellista osasuoritusta ja siinä ne pisteet sitten jo menivätkin. Tavoitteena on annetaan tämän olla viimeinen kerta kun mennään alle 80 pisteen. :)

Jälki oli lauantaiaamuna, alusta ja ilma olivat hyvät. Perjantain shown jälkeen olin itse rennolla mielellä, ei ollut paineita suoritukseen kun purut olivat mitä olivat. Yassolla oli virtaa edellisenkin päivän edestä, ja koitin ennen pellolle menoa saada sen jotenkuten kuuntelulle. Pellolle se meni ihan hyvässä mielentilassa, mutta sinä aikana kun kävelimme jäljen aloituspisteeseen pellon toiselle laidalle niin se oli jo kerennyt täpinöittää itseään vähän liikaa. Lähetyksen jälkeen se ei tarkastanut paaluakaan kunnolla, vaan ryntäsi vauhdilla ensimmäiselle suoralle. Jäljestys oli hyvää, joskin omaan makuuni ja koiran tuntien liian vauhdikasta, ensimmäisen ja toisen esineen se kuitenkin ilmaisi erinomaisesti. Viimeisellä suoralla vauhti vain kiihtyi, vaikka itse jäljestys pysyi intensiivisenä. Viimeistä esineestä Yasso meni vauhdilla yli, ja komensin sen maahan tultuani itse esineen kohdalle. Tuomari tykkäsi Yasson itsenäisestä, mutta tarkasta (toisen kulman ja toisen esineen jälkeen olisi saanut jäljestää intensiivisemmin) työskentelystä, harmi että viimeinen esine (arvoltaan 6 pistettä) jäi peltoon, muuten olisivat pisteetkin olleet hienot. Tuloksena 89 pistettä.

Katsotaan miltä ensi vuosi näyttää, josko vuoden päästä olisi Capon vuoro päästä kokeilemaan isoja kenttiä. :)

Toinen pirullinen, mutta ei niin positiivinen kuin tämä pieni suloinen koiranpentu, asia kesältä oli Yassolla todettu suolistokasvain. Kasvain poistettiin heinäkuun lopussa, ja nyt Yasso on voinut hyvin. Patologin lausunnon mukaan kasvain oli kuitenkin pahanlaatuinen adenokarsinooma, joka helposti uusiutuu mikäli kasvainta ei saada kokonaan poistettua. Toistaiseksi näyttää kuitenkin hyvältä, Yasso on oma itsensä ja suolisto on toiminut leikkauksen jälkeen moitteettomasti. Sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee jatkossakin hyvin.

Yasson kanssa ollaan käyty kevään aikana tokokokeissa hakemassa kaivattuja ykköstuloksia. Ruudun ja ohjatun noudon kanssa on ollut epäselvyyksiä koetilanteissa, ja monessa kokeessa ykköstulos jäi näistä nollista kiinni. Mutta silloin kun homma toimii niin se myös toimii, ja tulihan ne tarvittavat kolme kappaletta ykkösiä saatua kokoon ennen viiden vuoden ikää! Eka ykkönen on parin vuoden takaa ajoilta ennen armeijaa, ja nyt toukokuussa tuli toinen ykkönen Hyvinkäältä 23.5. saksanpaimenkoirien tokomestaruuskokeista pistein 262,5. Samalla Yasso voitti saksanpaimenkoirien tokomestaruuden ja sai 15kg Royal Caninin sakemanniruokaa, hienon pokaalin ja kultaisen mitalin! Kolmas ykkönen saatiin Kajaanista 6.6. huimilla pisteillä (317/320), luokkavoiton ja kunniapalkinnon lisäksi mukaan lähti Suomen tottelevaisuusvalion arvo. Hyvä oma pikku-Jaskani <3

23.5.2010 Hyvinkää, tuomari Hannele Pörsti

istuminen ryhmässä: 10

paikalla makaaminen ryhmässä: 10

vapaana seuraaminen: 10

seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5

luoksetulo, seisomen ja maahanmeno: 8

lähettäminen määrätylle paikalla, maahanmeno ja luoksetulo: 0

ohjattu noutaminen: 10

metalliesineen noutaminen esteen yli: 10

tunnistusnouto: 10

kauko-ohjaus: 8

EVL1 262,5p

6.6.2010 Kajaani, tuomari Allan Aula

istuminen ryhmässä: 10

paikalla makaaminen ryhmässä: 10

vapaana seuraaminen: 9,5

seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5

luoksetulo, seisomen ja maahanmeno: 10

lähettäminen määrätylle paikalla, maahanmeno ja luoksetulo: 10

ohjattu noutaminen: 10

metalliesineen noutaminen esteen yli: 10

tunnistusnouto: 10

kauko-ohjaus: 10

EVL1 317p, KP, TK4, FI TVA

Suojelukisoissakin käytiin näiden kokeiden välissä 29.5. molempien koirien kanssa. Kisat oli Imatralla alaosaston omalla kentällä ja tuomarina toimi Reijo Kojo. Yasso sai SchH3:sta hienon ykköstuloksen pistein A97, B95 ja C90. Jälki oli meni todella hyvin, kulmat se olisi saanut ottaa vielä hieman paremmin. Tottiksessa ei liikevirheitä, noudoissa törmäsi tuodessa ja yleisesti ottaen tottis kaipaa enemmän energiaa, mutta teknisesti erittäin hyvää tekemistä. Puruissa Yasso olisi saanut olla paremmin paketissa, hallinta rakoili ja se johti mm. siihen että Yasso alkoi häiritä maalimiestä vartioinneissa ja meinasi selkäkuljetuksessa livistää ennen aikojaan. Puruotteet olivat koko kokeen ajan hyvät ja muutenkin Yasso teki energisen suojelusuorituksen. Tästä on hyvä jatkaa syksyn SM-koitoksiin.

Capo teki samassa kokeessa SchH1 pistein A85, B93 ja C81. Jälki on meillä vielä kesken, joten olen tyytyväinen Capon koesuoritukseen. Se pysyi jäljellä koko ajan, meni kulmat varmasti ja ilmaisi esineet hyvin, mutta itse jäljestäminen saisi olla huomattavasti tiivimpää ja tarkempaa. Capo lähti jo paalulta häntä tötteröllä heiluen, joten kovin tarkkaa työskentelyä en odottanutkaan, toivoin vain koko ajan että sitä kiinnostaisi ajaa loppuun asti. Viimeinen suora oli vastatuuleen ja siinä se ajoi aivan liian korkealla nenällä. Ensimmäistä kertaa ajoin sen kanssa 10m liinalla ja ilman yhtään ruokaa jäljellä, joten siihen nähden se meni mielestäni hyvin. Tottiksissa ei tapahtunut kummoisempia liikevirheitä, luoksetulossa jouduin antamaan kaksi sivulletulokäskyä ja tasamaa- ja hyppynoudoissa Capo alkoi irrotuksen jälkeen haukkumaan. Teknisesti ihan hyvää tekemistä mutta Capollekin lisää energiaa ja voimaa suorituksiin. Puruissa Capo aiheutti ohjaajalleen pientä verenpaineennousua, kun heti paon ensimmäisessä irrotuksessa jouduin antamaan kolme käskyä. Kolmannesta käskystä lopulta irrotti hitaasti ja tahmeasti, mutta onneksi irtosi kuitenkin. Loputkaan irrotukset eivät olleet puhtaat, joten niistä rapisi pisteitä. Muuten Capo teki ihan ok-hallintaa, vartioinneissa se saisi haukkua jatkuvammin ja olla hieman tarkkaavaisempi maalimiestä kohtaan. Treenisuunnitelma on suht selkeä ennen seuraavaa koitosta, joka näillä näkymin on elokuun alussa!

Capon kanssa käytiin tänään treenaamassa tottiksia, lähinnä seuraamista, noutoa ja luoksetuloa. Seuraamisessa alkaa jo välillä mennä tosi hyvin kontaktissa oikealla paikalla poikittamatta liikoja, mutta toisinaan (kuten tänään) kun keskittymiskyky ei ihan ole kohdallaan, saa poikittamisesta ja huomion herpaantumisesta muistuttaa useampaan kertaan per harjoitus. On tässä kyllä viikko pari mennytkin taas ilman kunnon treenijaksoa, tällä viikolla olen käynyt kahtena iltana muistuttelemassa molempia poikia siitä, mitä kentällä kuuluisi ohjaajan kanssa värkätä. Eikä ne taidot näköjään Capolla ainakaan parane pidemmällä tauolla. Yassolle tauot taas tuntuvat tekevän hyvää, se kun "masentuu" niin herkästi jos asioista joutuu huomauttelemaan :)

Noudot ovat Capon kanssa onnistuneet sikäli paremmin kuin Yasson kanssa, että Capolle itse kapula on kiva juttu, sillä nousee kierrokset jo kun se näkee että otan kapulan autosta mukaan. Tähän asti olen tehnyt noutoliikkeestä ja -kapulasta kivaa juttua, jotain mitä odottaa sitten joskus kisoissa. Tänään otin kuitenkin pallon mukaan noutotreeniin, jotta saisin sen palkattua katsekontaktista helpommin kuin kapulalla. Jos pidän noutokapulaa oikeassa kädessä, koira "muka"seuraa kontaktissa, eli pää on kääntynyt kyllä mun naamaa kohden mutta silmät etsii koko ajan kapulaa sieltä oikealta puolelta. Ärsyttävä tapa, josta haluan eroon. Siitä on turha huomautella koko ajan, kun ei se tunnu tuon luupään kalloon menevän, joten ajattelin kokeilla palloa ylläripalkkana kun katsoo minua eikä kapulaa. Noh, ajatuksena ihan hyvä, mutta pallo olikin sen verran kovempi juttu Capon mielestä, että kun otin kapulan tuomista eteen ja koira näki narupallon kädessäni/hampaissani, niin noutokapula unohtui sen siliän tien ja tippui matkan varrelle. Treenin aihe vaihtui siis kapulan tuomiseen loppuun asti ja nättiin luovuttamiseen. Tuntui menevän muutaman huomautuksen jälkeen kalloon edes joten kuten, seuraavassa treenissä sitten näkee jäikö se sinne vai haihtuiko toisesta korvasta ulos yön aikana... Ääntä se kyllä antaa, mutta samantien kun laskee irti niin se on korvat pystyssä tulossa narupalloon taas kiinni. Mutta minkäs sille voi kun ei ole kun ne pari hernettä rinkiä pyörimässä, ei ne aina kohtaa.

Yasson kanssa keskityttiin idioottirinkiin, lähinnä seisomisen ja istumisen erottamiseen toisistaan. Nyt menee jo paljon paremmin kuin muutama viikko sitten. "Uutena" asiana olen ottanut evl:n luoksetuloa, ärsyttävä liike pk-tottiksia ajatellen. Otin kyllä täysin eri käskysanan kuin pk-luoksetulossa on, mutta silti pelkään että näiden pysäytysten jankkaaminen hidastaa taas sen luoksetuloa myös pk-puolella. Just kun sain siihen edes vähän jotain vauhtia... Täytyy vain toivoa, että saadaan ne ykköset kasaan heti alkuvuodesta, ettei tartte sen pidempään sekottaa koiraa.

Huomenna uudestaan, pitää alkaa ottaa itseä niskasta kiinni, että päästään joskus tavotteeseen molempien elukoitten kanssa. :)

En voi vaikuttaa muiden mielipiteisiin, joten antaa saarnaamisen olla. Toivo on jo menetetty kauan sitten tuon toisen linjan osalta, mutta onneksi rotumme tosiaan on jakautunut kahtia. Puhuimme kaverini kanssa näyttelymatkalla siitä, että käyttölinjaisia pitäisi enemmän viedä näyttelypuolellekin, ensinnäkin jotta harrastajat ja tuomarit tottuisivat näkemään myös niitä kaikkien geelien joukossa, ja toiseksi jotta käyttöpuolellakin opittaisiin katsomaan vähän sitä rakennetta. Missään nimessä ei pidä rakenteessa tähdätä siihen, mitä näyttelypuolella ihannoidaan, mutta aikoinaan näyttelytkin ovat olleet fiksu tapa kehittää rodun jalostusta parempaan suuntaan eivätkä ne aivan kokonaan ole menettäneet merkitystään sillä saralla, vaikka tuntuvatkin ihannoivan aivan liian paljon äärimmäisyyksiin vietyjä koiria.

Olen kaikin puolin tyytyväinen näyttelymatkaamme ja koirien arvosteluihin. Niistä löytyy ne asiat, mitä itsekin on pistänyt merkille. Tässä vielä poikien arvostelut:

Fluss-strand Buddy. Tuomari Norman Deschuymere, Belgia.

Scissor bite. Masculine head. Roman nose. Little bit snipy nose. Good topline, good chest. Good angulations, good bones. Brown eyes. By movement very loose in front. Hoocked tail. AVO EH

Yumbo von der Fasanerie. Tuomari Norman Deschuymere, Belgia.

Complete scissor bite. Masculine head with roman nose. Needs to be stronger in back. Good chest. Needs a little bit more forechest. Medium angulation in front, good in rear. French in front. By movement very narrow in rear, loose in elbows. KÄY H

Tavoitteet näyttelyiden suhteen on nyt saavutettu, ja Capo jopa ylitti odotukset! Tiesin kyllä, että se on parempi rakenteinen kuin Yasso, mutta että oikein KV-näyttelyssä saa erittäin hyvän! En voi olla muuta kuin ylpeä mustasta käyttölinjaisestani, joka veti punaisen nauhan kun monet näyttelylinjaisetkin palasivat kehästä sinisen tai jopa keltaisen nauhan kanssa. Taisi jäädä pienen pieni näyttelykipinä itämään tästä reissusta, saa nähdä josko keväällä matkataan taas johonkin näytelmään hakemaan toistenkin tuomareiden mielipiteitä, vai mitä Virve? :)