Osallistuin Capon ja Yasson kanssa alaosastomme AD- eli kestävyyskokeeseen pari viikonloppua sitten, tuloksena molemmille hyväksytyt suoritukset ja AD-tittelit nimen eteen. Capolla se tietää sitä, että jalostustarkastus on edessä alkuvuodesta. Yasson kanssa ei ole mieltä mennä jalostuskelpoisuutta sen kummemmin tarkastelemaan, joten se oli mukana pyöräilemässä huvin ja urheilun vuoksi. Siinähän tuo samalla meni kun kaverinsakin. Capo onnistui aiemmin samaisella viikolla telomaan toisen etujalkansa kannuskynnen luultavasti jollakin metsäreissuistamme, huomasin keskiviikkona että sillä oli kannuksen kynsi haljennut keskeltä kahtia. Osuessaan johonkin haljennut osa oli tosi kipeä, joten torstaina Capo pääsi elukkatohtorin pakeille ja olin jo perumassa sen kestävyyskokeeseen osallistumista. Lääkäri kuitenkin vetäisi haljenneet kuoriosan irti pinseteillä ilman rauhoitusta ja kääräisi tassun pakettiin likaantumisen estämiseksi, ja sovittiin että katsotaan lauantain kokeen jälkeen josko on tarvetta antibiooteille tai kipulääkkeille. Ensimmäisen päivän tassu oli kosketusarka, mutta lauantaina se ei tuntunut koiraa enää haittaavan, ja niinpä molemmat saksalaiset pääsivät osallistumaan joukkopyörälenkille. Ei ollut tarvetta kipulääkkeille 20km aikana eikä sen jälkeen, ja Capo pääsi tassusiteestäkin eroon heti sunnuntaina hiekkamonttujuoksutuksen jälkeen. Nyt uusi kynsi on alkanut jo kasvaa hyvää vauhtia.

Devikin kasvaa kohisten. Neidillä oli viime viikolla 15 vkon iässä painoa 3,7kg ja parta on komeampi kun monella miehellä! Hullu pentu on se on leikkimään ja taistelemaan, taistelutahtoa olisi vaikka koko kylän koirille jakaa. Hyvä vaan, ei pitäisi moottorin ihan heti loppua. Paikallaan pysyminen, jos nukkumista ei lasketa, on pienelle terrierinalulle tuntematonta. Parsoniharrastajat ovat lohduttaneet tiedolla, että kyllä nämä kolmevuotiaana alkavat rauhoittua... Noo, taisi olla odotettavissakin jo rotua valittaessa jotain sen suuntaista. Parempi näin, ei mun hermot kestäisikään lypsettävää mallia oli rotu mikä tahansa. Kyllä käyttökoirassa pitää olla jotakin mistä karsia, huono siihen on yrittää kasvatuksella tai koulutuksella tuoda asioita, joita siinä ei luonnostaan ole. Toki on asioita ja ominaisuuksia, joita voidaan kasvatuksessa vahvistaa, mutta kuten joku viisas on joskus sanonut, tyhjästä on paha nyhjästä.

Devillä on ollut meillä seuranaan noin kuukauden verran poikakaverini vanhempien saksanpaimenkoiranpentu Arttu, joka on Deviä kymmenen päivää nuorempi. Arttu on meillä vähän aikaa kasvamassa, eli teorissa sen aikaa, että poikakaverini sakemanninarttu on päässyt kohdustaan eroon ja toipunut hyvin. Käytännössä on sitten ihan eri asia mitä se "vähän" aikaa tarkoittaa... Aika näyttää. Mukavanoloinen pentu Arttu kuitenkin on, kyllä siitä voisi harrastuskoirankin saada.

 

Devi 15vko

 

Devi 15vko

 

Arttu 15vko ja Devi 16vko

 

Devi 16vko