Pitkästä aikaa vähän informaatiota meidän treeneistä, ei me ihan täysin olla treenausta unohdettu vaikka laiskoja ollaankin sen suhteen oltu.

Capon kanssa käytiin tänään treenaamassa tottiksia, lähinnä seuraamista, noutoa ja luoksetuloa. Seuraamisessa alkaa jo välillä mennä tosi hyvin kontaktissa oikealla paikalla poikittamatta liikoja, mutta toisinaan (kuten tänään) kun keskittymiskyky ei ihan ole kohdallaan, saa poikittamisesta ja huomion herpaantumisesta muistuttaa useampaan kertaan per harjoitus. On tässä kyllä viikko pari mennytkin taas ilman kunnon treenijaksoa, tällä viikolla olen käynyt kahtena iltana muistuttelemassa molempia poikia siitä, mitä kentällä kuuluisi ohjaajan kanssa värkätä. Eikä ne taidot näköjään Capolla ainakaan parane pidemmällä tauolla. Yassolle tauot taas tuntuvat tekevän hyvää, se kun "masentuu" niin herkästi jos asioista joutuu huomauttelemaan :)

Noudot ovat Capon kanssa onnistuneet sikäli paremmin kuin Yasson kanssa, että Capolle itse kapula on kiva juttu, sillä nousee kierrokset jo kun se näkee että otan kapulan autosta mukaan. Tähän asti olen tehnyt noutoliikkeestä ja -kapulasta kivaa juttua, jotain mitä odottaa sitten joskus kisoissa. Tänään otin kuitenkin pallon mukaan noutotreeniin, jotta saisin sen palkattua katsekontaktista helpommin kuin kapulalla. Jos pidän noutokapulaa oikeassa kädessä, koira "muka"seuraa kontaktissa, eli pää on kääntynyt kyllä mun naamaa kohden mutta silmät etsii koko ajan kapulaa sieltä oikealta puolelta. Ärsyttävä tapa, josta haluan eroon. Siitä on turha huomautella koko ajan, kun ei se tunnu tuon luupään kalloon menevän, joten ajattelin kokeilla palloa ylläripalkkana kun katsoo minua eikä kapulaa. Noh, ajatuksena ihan hyvä, mutta pallo olikin sen verran kovempi juttu Capon mielestä, että kun otin kapulan tuomista eteen ja koira näki narupallon kädessäni/hampaissani, niin noutokapula unohtui sen siliän tien ja tippui matkan varrelle. Treenin aihe vaihtui siis kapulan tuomiseen loppuun asti ja nättiin luovuttamiseen. Tuntui menevän muutaman huomautuksen jälkeen kalloon edes joten kuten, seuraavassa treenissä sitten näkee jäikö se sinne vai haihtuiko toisesta korvasta ulos yön aikana... Ääntä se kyllä antaa, mutta samantien kun laskee irti niin se on korvat pystyssä tulossa narupalloon taas kiinni. Mutta minkäs sille voi kun ei ole kun ne pari hernettä rinkiä pyörimässä, ei ne aina kohtaa.

Yasson kanssa keskityttiin idioottirinkiin, lähinnä seisomisen ja istumisen erottamiseen toisistaan. Nyt menee jo paljon paremmin kuin muutama viikko sitten. "Uutena" asiana olen ottanut evl:n luoksetuloa, ärsyttävä liike pk-tottiksia ajatellen. Otin kyllä täysin eri käskysanan kuin pk-luoksetulossa on, mutta silti pelkään että näiden pysäytysten jankkaaminen hidastaa taas sen luoksetuloa myös pk-puolella. Just kun sain siihen edes vähän jotain vauhtia... Täytyy vain toivoa, että saadaan ne ykköset kasaan heti alkuvuodesta, ettei tartte sen pidempään sekottaa koiraa.

Huomenna uudestaan, pitää alkaa ottaa itseä niskasta kiinni, että päästään joskus tavotteeseen molempien elukoitten kanssa. :)