keskiviikko, 28. joulukuu 2011

Treenailuja

Thiarco Encore, tutummin Cora, saapui taas laumaa vahvistamaan hieman ennen joulua. Tyttö on kasvanut kovasti, ja säkä näytti kotimittauksessa olevan 61,5cm. Aika kookas narttu Corasta kasvoi, ei onneksi pitäisi enää korkeutta kasvaa. Painoa oli joulukuun alkupuolella 31,5kg.

Puruja ollaan ehditty treenata kahteen otteeseen joulukuun puolella, kiitos maalimiehelle treeneistä! Kesällä reilu puolivuotiaana Cora ei meinannut pihahtaakaan, kun käytiin ensimmäiset purut ottamassa elokuun lopulla. Nyt 11kk ikäisenä otettiin kaksi reagointiharjoitusta hämärässä sisätilassa, ja heti ensimmäisellä kerralla alkoi kumea murina ja siitä vahvistettuna alkoi aktiivisesti haukkukin kajahtelemaan. Joulukuun kolmannet treenit on Coran sivuilla linkin takana. Mukavan oloinen narttu.

Tottiksia ollaan käyty ottamassa myös, lähinnä leikkimistä ja viettipohjan rakentamista. Ensimmäisistä treeneistä asti on ongelmana ollut väärällä tavalla pakkoon reagoiminen, jota olen nyt yrittänyt työstää. Cora ei vielä osaa reagoida toivotulla tavalla pakotteisiin (eli aktivoitumalla), mutta eteenpäin ollaan tässä muutamassa viikossa menty. Ollaan harjoiteltu eteenistumista sekä vietistä istumista ja maahanmenoa.

Capolla astutettavana käynyt musta narttu lähti kotiinsa muutama päivä sen jälkeen kun Cora tuli meille. Muutama päivä oltiin neljän sakemannin ja yhden terrierin kanssa sulassa sovussa kaksiossa :) Lenkillä tuli kerran nartuilla keskenään kinaa, mutta muuten elettiin suht rauhallisesti. Astutettavana ollut narttu ei luultavasti ole kantavana, mikä on ehkä ihan hyvä asia, niin saa rauhassa parannella polvensa ja selvitä kolarista ennen uusia koettelemuksia.

Devi kävi Varkauden tokokokeesta hakemassa kolmannen AVO1-tuloksen, ja sai koulutustunnuksen TK2. Seuraavaksi voittajaluokkaan kokemuksia keräämään! Tunnistusnoutoa ja kaukokäskyjä ollaan pikkuhiljaa alettu treenata, ja metallinoutokapula ollaan otettu "leikkeihin" mukaan.

 

maanantai, 28. marraskuu 2011

Yötä päivää

Lunta tulee taivaan täydeltä, eikä ulkona ole aura-autojen lisäksi yhtään liikkujaa. Niinpä tämän tänä vuonna harvinaislaatuiseksi osoittautuneen lumituiskun aikana on hyvää aikaa päivitellä kuulumisia.

Capolle tuli ensimmäinen naisvieras kylään viime viikolla. Astutus onnistui mainiosti heti ensimmäisenä vierailupäivänä, mutta valitettavasti narttu karkasi avomieheltäni ulko-ovesta seuraavan päivän illalla ollessani itse yövuorossa sillä seurauksella, että ohiajanut auto ja koira sattuivat samaan risteykseen samaan aikaan. Onneksi ei käynyt pahasti taajamanopeuksilla, ja narttu sai seuraavalla viikolla uudet ristisiteet toiseen takakoipeensa. "Pikkumusta" eli uuden koiven saanut narttu viettää nyt laumassamme hieman pidemmän ajan kuin oli alunperin tarkoitus, ainakin tikkien poistoon asti eli joulukuun alkupuolelle. Katsotaan miten astutuksen ajankohta onnistui, ja miten paljon auto-onnettomuuden aiheuttama stressi on vaikuttanut nartun halukkuuteen säilyttää mahdolliset pennun alut mahassaan.

Eläinlääkärin mukaan mahdollisen tiineyden näin alkuvaiheessa annetut lääkitykset eivät vielä vaikuta pentujen kehitykseen, ja leikkauksen jälkeinen antibioottikin on sellainen, ettei sillä ole vaikutusta pentuihin missään vaiheessa tiineyttä. Urhea narttu ei ole tarvinnut kipulääkettä sitten leikkauspäivän, mikä on erittäin positiivista, sillä kipulääkkeellä on erinäisten rottakokeiden tulosten mukaan vaikutusta sikiön normaaliin kehitykseen. Kolmen-neljän viikon päästä pitäisi nähdä, onko nartulla lisää pikkumustia masussa, vai onko luonto päättänyt säästää narttua enemmiltä rasituksilta.

Devi on tokoillut viime aikoina ahkerasti, ja tuloksina ovat olleet yksi AVO2 ja kaksi AVO1 -tulosta. Viimeistä AVO1:stä lähdetään joulukuussa metsästämään Varkaudesta, joskin näillä lumi- ja loskakeleillä lyhytkarvaisen parsonneidin treenaaminen ulkosalla on hieman haasteellista... Ainakin kaikki sellaiset liikkeet, missä maha ottaa kosketusta kylmään maahan. Yäk, sanoo Devi.

"Ylivieskan Cora" tulee takaisin laumaan näillä näkymin joulukuussa taas joiksikin kuukausiksi treenattavaksi. Keväällä mennään sitten luustokuviin ja katsotaan niiden perusteella, mikä neitosen tulevaisuus tulee olemaan.

lauantai, 24. syyskuu 2011

Kuulumisia kuluneelta vuodelta

Lähes vuosi on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Vuosi on ollut kiireinen, ja blogi on saanut jäädä oman onnensa nojaan. Nyt yritän muistaa silloin tällöin käydä päivittämässä tärkeimpiä kuulumisia, pysyypähän tapahtumat itselläkin paremmin muistissa kun on joku paikka, josta tarkastaa tapahtumat ja oikeat ajankohdat.

Vuodessa on tapahtunut paljon. Koiramäärä on lisääntynyt yhdellä, joskin saksanpaimenkoiraneito nimeltä Cora asuu kasvatusperheessä Ylivieskassa. Tarkoituksena on katsoa millainen urheilukoira tytöstä kasvaa isoksi tultuaan, ja mikäli terveys ja ominaisuudet ovat passelit käyttöön tarkoitetulle saksanpaimenkoiralle, otan Coran itselleni joksikin aikaa kisakoulutukseen. Kenties neidistä tulee kennelini kantanarttu jonakin päivänä...

Kennelnimikin on tosiaan tullut anottua ja Kennelliitto myönsi Yumbone's -kennelnimen meille alkuvuonna 2011. Cora on hankittu kasvatustoimintaa silmällä pitäen.

Devin kanssa on käyty ensimmäiset tokokokeet kesäkuussa 2011 sen ollessa 11kk ikäinen. Tuloksena kisasta tuli ALO1, 186p, KP ja 3. sija. Ihan hyvin vuoden ikäiseltä parsonilta :) Seuraavat kokeet meillä on lokakuussa 2011.

Capo saavutti suojelun avoimesta luokasta IPO2 koulutustunnuksen kesäkuussa 2011 pistein 290 (A100, B90, C100). Voittajaluokkaan olemme menossa lokakuussa 2011.

Yasso on eläkkeellä kilpailutoiminnasta, sillä sen selkä on tänä vuonna oireillut epätasaisesta rasituksesta kuten pallon heittelystä. Suojelua emme ole tästä syystä ottaneet ollenkaan, tottista treenataan silloin tällöin mielenvirkistykseksi. Katsotaan jos Yasso pysyy kunnossa, kenties meidät nähdään ensi vuonna FH-kisoissa.

Tällä hetkellä laumamme olinpaikkana on Tampereen Hervanta, mutta marraskuussa on muutto Joensuuhun. Siellä sitten edessä taas uudet maisemat ja uudet kujeet!

maanantai, 1. marraskuu 2010

"Oon nelivuotias, oppimaan innokas"

Capo täytti 24.10. jo neljä vuotta. Kyllä se aika ihan oikeasti lentää. Vaikka meillä on mahtunut neljään vuoteen paljon erimielisyyksiä niin kyllä se vaan on maailman paras Kaapo <3

Helmikuussa 2007:

Capo 14vko 02/2007

Lokakuussa 2010:

Capo 4 vuotta 24.10.2010

 

 

Capo 4v ja Capo 4kk

sunnuntai, 17. lokakuu 2010

ADHD - kestävyyttä ja mielenhallintaa

Osallistuin Capon ja Yasson kanssa alaosastomme AD- eli kestävyyskokeeseen pari viikonloppua sitten, tuloksena molemmille hyväksytyt suoritukset ja AD-tittelit nimen eteen. Capolla se tietää sitä, että jalostustarkastus on edessä alkuvuodesta. Yasson kanssa ei ole mieltä mennä jalostuskelpoisuutta sen kummemmin tarkastelemaan, joten se oli mukana pyöräilemässä huvin ja urheilun vuoksi. Siinähän tuo samalla meni kun kaverinsakin. Capo onnistui aiemmin samaisella viikolla telomaan toisen etujalkansa kannuskynnen luultavasti jollakin metsäreissuistamme, huomasin keskiviikkona että sillä oli kannuksen kynsi haljennut keskeltä kahtia. Osuessaan johonkin haljennut osa oli tosi kipeä, joten torstaina Capo pääsi elukkatohtorin pakeille ja olin jo perumassa sen kestävyyskokeeseen osallistumista. Lääkäri kuitenkin vetäisi haljenneet kuoriosan irti pinseteillä ilman rauhoitusta ja kääräisi tassun pakettiin likaantumisen estämiseksi, ja sovittiin että katsotaan lauantain kokeen jälkeen josko on tarvetta antibiooteille tai kipulääkkeille. Ensimmäisen päivän tassu oli kosketusarka, mutta lauantaina se ei tuntunut koiraa enää haittaavan, ja niinpä molemmat saksalaiset pääsivät osallistumaan joukkopyörälenkille. Ei ollut tarvetta kipulääkkeille 20km aikana eikä sen jälkeen, ja Capo pääsi tassusiteestäkin eroon heti sunnuntaina hiekkamonttujuoksutuksen jälkeen. Nyt uusi kynsi on alkanut jo kasvaa hyvää vauhtia.

Devikin kasvaa kohisten. Neidillä oli viime viikolla 15 vkon iässä painoa 3,7kg ja parta on komeampi kun monella miehellä! Hullu pentu on se on leikkimään ja taistelemaan, taistelutahtoa olisi vaikka koko kylän koirille jakaa. Hyvä vaan, ei pitäisi moottorin ihan heti loppua. Paikallaan pysyminen, jos nukkumista ei lasketa, on pienelle terrierinalulle tuntematonta. Parsoniharrastajat ovat lohduttaneet tiedolla, että kyllä nämä kolmevuotiaana alkavat rauhoittua... Noo, taisi olla odotettavissakin jo rotua valittaessa jotain sen suuntaista. Parempi näin, ei mun hermot kestäisikään lypsettävää mallia oli rotu mikä tahansa. Kyllä käyttökoirassa pitää olla jotakin mistä karsia, huono siihen on yrittää kasvatuksella tai koulutuksella tuoda asioita, joita siinä ei luonnostaan ole. Toki on asioita ja ominaisuuksia, joita voidaan kasvatuksessa vahvistaa, mutta kuten joku viisas on joskus sanonut, tyhjästä on paha nyhjästä.

Devillä on ollut meillä seuranaan noin kuukauden verran poikakaverini vanhempien saksanpaimenkoiranpentu Arttu, joka on Deviä kymmenen päivää nuorempi. Arttu on meillä vähän aikaa kasvamassa, eli teorissa sen aikaa, että poikakaverini sakemanninarttu on päässyt kohdustaan eroon ja toipunut hyvin. Käytännössä on sitten ihan eri asia mitä se "vähän" aikaa tarkoittaa... Aika näyttää. Mukavanoloinen pentu Arttu kuitenkin on, kyllä siitä voisi harrastuskoirankin saada.

 

Devi 15vko

 

Devi 15vko

 


Arttu 15vko ja Devi 16vko

 


Devi 16vko